*000      am
*00130994
*020  $a978-951-0-40305-1
*035  $a32726
*041  $afin
*084  $a84.2
*1001 $aGardell, Jonas$0https://libris.kb.se/dbqssvrx3ttdbpn#it
*24510$aÄlä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin : 3. Kuolema$hBok
*260  $aHelsingfors$c2013
*300  $a304 s.
*336  $aText
*337  $aingen medietyp
*650  $afinsk skönlitteratur
*650  $aHomosexualitet
^

Trilogian traagisen kaunis loppu. Gardellin homotrilogian päätösosa menee suoraan asiaan, Bengtin hautajaisiin. Paulilla on Bengtin kissa kirkossa mukana: Mutta, tietenkin, hyvä luoja! Hänhän on sentään surevista läheisin! Homoyhteisö on aina läsnä hautajaisissa, ja joka kerta heitä on yksi vähemmän. Eivätkä he koskaan ole näkyviä, sillä eihän vainaja ollut sellainen. Tai kuten suomalainen Seppo asian tiivistää: Kuoltuamme muutumme heteroiksi jälleen. Rahat lahjoitetaan syöpäsäätiölle, AIDS:ista kukaan ei puhu mitään. Ei edes silloin, kun aktivistiksi ryhtynyt Lars-Åke haudataan. Lars-Åke, joka vähän ennen kuolemaansa sai syntymäpäiväjuhlissaan valtavasti lahjapaketteja, joita ei koskaan ehtinyt avaamaan. Vuorollaan kuolevat myös Rasmus ja Paul. Toisen hautajaisiin ei pääse kukaan, ei edes Benjamin, matka kestää vuosikymmeniä, mutta sekin toteutuu lopulta. Toisen hautajaisista sukeutuu karnevaali, riehakas juhla vailla vertaa, joka saa lukijan nauramaan kyynelet silmissä. Nauru ja kyynelet, läsnä koko ajan. Keskiössä tarina, loistava kertomus ajasta ja paikasta, ihan tässä lähellä.